Pieleen mennyt sunnuntaiajelu

Minä en ole poistunut puskaleiristä neljään viikkoon, mitä nyt pari kertaa vielä puskempaan. Tänään lähdettiin sitten oikein sunnuntaiajelulle, että äitikin pääsee vähän tuulettumaan. Ihan niin kuin täällä luonnon keskellä ei pää tuulettuisi tarpeeksi muutenkin! Minulle olisi varmasti enemmän tarpeen kunnon juttutuokio muidenkin kuin puskan, puiden ja pienten lasten kanssa. Ai niin, ja miehen kanssa ei kunnon keskustelua tällä hetkellä saa vireille, kun yksi puhuu vain kalastuksesta.

No joo, tien päälle päästiin, mutta kuinkas kävikään parinkymmenen kilometrin päässä leiristä: auto ylikuumeni. Lähempi tutkailu osoitti, että "joku letku" oli haljennut. Jotain puskamekaanikon (taikka taikurin?) taitoja mies taisi käyttää, ja saimme kuin saimmekin ajettua takaisin leiriin eikä miehen tarvinnut lähteä pitkälle iltajuoksulle hakemaan leiristä toista kulkuneuvoa. Eräs vierailijamme kerran ihmetteli rauhallisuuttani vastaavanlaisessa tilanteessa; monen mutkan kautta olen vihdoin oppinut, etteivät suuret tunteet auta käytännön ongelmissa mitenkään, ne kannattaa jättää paljon herkullisempiin tilanteisiin.

Ja vaikka sunnuntaiajelu menikin pieleen, saivat lapset jotain ihasteltavaa ihan leirimme lähellä. Villejä, vapaita, kesyttämättömiä hevosia. Jotenkin viehättävä ajatus, että niitä ei ruoki tai hoida kukaan, niillä ei ole koskaan ratsastettu, ne vaan ovat ja elävät vaistojensa varassa. Mutta eipä minulla tietenkään ollut kamera valmiina, joten se kauneus jää täällä jakamatta. Sitten keksin, että tähän olisi kiva laittaa linkki Hanna Ekolan "Vieläkö on villihevosia"-lauluun (vaikken kuvallista todistusaineistoa villihevosista tänään saanutkaan), mutta sitä ei sitten Youtubesta näyttänyt löytyvän. Tietenkään. Jos ei mennyt sunnuntaiajelu putkeen, niin ei sitten sunnuntaikirjoituskaan.

Ei ollut lapsilla lupa näin matkustaa, vaan äiti komensi laittamaan turva(vyö)t kiinni

Jos autoon ei olisi tullut vikaa, ei oltaisi pysähdytty tähän, enkä minä olisi saanut tilaisuutta katsella lapsiani tässä asetelmassa. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.

Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut kävellä leiriin asti, näin se kävi paljon helpommin.

Yksi kulkija oli päivän jäljiltä niin väsynyt, että nukahti omia aikojaan.

Laskee se aurinko pilalle menneenä sunnuntainakin...

...ja kuu hymyilee kaiken pimeyden keskellä taas. Hyvä hiljaisuus.