Isot tytöt olivat bussin alakerrassa aamiaista syödessään havahtuneet aivan erityiseen näkyyn: aikaisemmin kauempana nähty villihevoslauma oli ihan oman leirimme vieressä! Katsokaapa minkälaiseen suloiseen näkyyn sain siis herätä:
Vähän se lauman johtaja - komea ori - yritti ottaa meistä bussin asukeista selvää, kun kuuli kaikenlaisia ilonkiljahduksia ja älämölöä asutuksemme suunnasta.
Seuraavana hetkenä meidän leirin machomies Jiniba yritti ottaa ohjat käsiinsä, ja suojella meitä "vihollisen" hyökkäykseltä.
Häntä koipien välissä joutui Jiniba kuitenkin alistuen jättämään hevoset rauhaan, kun hevoskuiskaajaisi lähti kesyttämään villihevoslaumaa.
Jos sekään ei tuonut toivottua tulosta, laitettiin lapsi (perheen hevoshulluin) asialle. Hieman epäröiden hän ensin eteni...
...mutta oli pian välikäden asemassa sisarustensa ja villihevoslauman kanssa.
Ei nyt ihan kosketusetäisyydelle ensimmäisessä kohtaamisessa päästy, mutta toivottavasti jonkinlainen ensiaskel kohti molemminpuolista luottamusta kuitenkin.
Vaikka silti minusta tuntuu, että hevosetkin nauraa, kun heitä "kesyttämässä" on kaikenkirjava kööri pikkulapsista aikaihmisiin ja koiralaumaan. Nähtäväksi jää, kuka parhaiten lopulta nauraa, mutta minun nauruhermoa tämä jännä kokemus jo kovasti kutitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti