"Rain, rain, go away. Come back another day." Näin menee tuttu lastenloru, mutta sitä ei meillä rallateta. Viimeisen puolen vuoden aikana on satanut kolme kertaa (ja tämä on varmaa tietoa!), joten lapsetkin kaipaavat jo sadetta.
Joka päivä on kuuman kostea 38 astetta, mutta sadetta ei näy, ei kuulu. Komeita pilvimuodostelmia kerääntyy kyllä taivaalle, ja välillä saamme iltayöstä nauttia upeasta salamasodasta, mutta kunnon ukkosmyrsky sateineen tuntuu olevan vielä kaukana.
Noin niin kuin suurinpiirtein sadekuukaudet ovat kaikki ärrälliset kuukaudet, alkuna September, loppuna April. Nyt mennään jo marraskuussa - mihin mahtuu ärräpäitä ja sateita Suomessakin - mutta edelleen Australian pohjoinen on kuuma ja kuiva. Alueen alkuperäisväestö Bininj/Mungguy jakaa Kakadun vuodenajat kuuteen osaan, ja nyt ollaan heidän mukaan välikaudessa (Gunumeleng): kunnolla sadekausi alkaa vasta joulun jälkeen (Gudjewg), ja myrskyistä mahtavimmat saapuvat yleensä vasta monsuunikauden lopulla (Banggerreng).
Mutta nyt mennään näillä säillä ja kestetään siitä aiheutuvat pienet epämukavuudet. Varvastossut kun jättää hetkeksi ulos aurinkoon, saa jalkapohjat kunnon shokkihoitoa kun lähtee ne jalassa taas johonkin läpyttämään. Päivän kuumimpaan aikaan hengitysilma on kuumaa ja raskasta niin kuin saunassa, ja kuumuus kietoutuu iholle kuin hikinen lakana. Suihkussa käynti virkistää muutaman minuutin, mutta sitten hiki virtaa taas.
Tykkäänkö vielä auringosta ja etelän lämmöstä? Kyllä vaan, vaikka kesäkuukaudet muuttavatkin päivärytmiä uuteen kuosiin. Päivällä syödään kevyesti, ja varsinkin lapset elävät hedelmillä. Illalla vasta syödään lämmin ateria. Ulkoillaan aikaisin aamulla tai myöhemmin iltapäivällä. Uidaan paljon, liikutaan muuten vähemmän. Juodaan paljon vettä ja kylmää maitoa. Kuumimpaan aikaan istutaan ilmastoidussa huoneessa ja tehdään koulutöitä. Luontoäidin seuraavaa siirtoa odotellessa.
