Toinen koti

Minulla on muutama - tai ainakin yksi - kriteeri uudelle kotipaikalle: siellä pitää olla kirjasto. Borroloolasta ei nyt ihan vielä ole uutta kotipaikkaa tullut, mutta pikkukirjastosta on tullut bussin ohella toinen koti. Siellä on kirjoja. Ja leluja. Siellä on kivaa. Ja siellä mieli lepää. Ihan niin kuin kotonakin. Ainakin teoriassa.

Borroloolan kirjastossa voi myös oppia paikallishistoriaa ja kuulla kirjastotädiltä (joka ei ole ollenkaan tätimäinen eikä edes kovin vanha) tarinoita villisian metsästyksestä ja paikallisten krokotiilien persoonallisuuksista. Mielenkiintoisia persoonia ovat toki krokotiilit ja niiden metsästäjätkin, mutta kummankaan kanssa ei ole leikkimistä. Edellämainituilla on ase, ja krokotiileillä - 'snäp snäp!' 1970-luvulla McArthur-joen rannasta, mihin isi vei lapset eilen eräretkelle, katosi retkeilijä parempiin suihin. Alkoholilla ja uimahaasteella oli ehkä osuutta asiaan, mutta lopulta joen suurin krokotiili pyydystettiin, ja uimarin jäännökset löydettiin sen sisältä. Krokotiilijuttuja kerrotaan näillä seuduin kuin toisaalla kalajuttuja konsanaan; mitä mehevämpi sen parempi. Kirjastotädillä niitä on jemmassa muutama.

Kirjastokassi Borroloolan tapaan

Kirjastossa on kivaa!

Kokeiltu on, ja kivaa oli.

Lapsen kanssa voi lukea.

Tämä lapsi odottaa lapseLLE luettavan.

Tykätään kirjoista.

Ja paljon.

Kirjaston historiallisessa valokuvanäyttelyssä on kuvia aboriginaaleista...

...ja krokotiileistä. Tämän tunnettiin nimellä King Solomon.