Voi elämä, miksi puuksi olet kasvanut! Aikaa monta haaraa on kasvanut, oksia katkennut. Haavoja männynkaarnassa ja kuivassa oksanpaikassa. Mutta ihmeesti haavat umpeutuvat, ja puu kasvaa vaan, jos vähän kieroon. Minä vanhenen, aina syvemmälle juurrun; en kaadu vaikka joutuisin taipumaan. Sillä minä en ole vain minä, vaan myös muut, juuret ristissä esiäitien juurissa. Kasvan ylöspäin ja ulospäin, kokemuksina, tuntemuksina, ajatuksina, samalla juuret vahvistuvat menneen rikkaassa mullassa. Uudet taimet sitten, versovat puuni kyljestä, imevät itseensä kaiken, koko puun, kuiviin. Kunnes juuri ennen kuihtumista ne alkavat kasvattaa omia juuriaan; eläköön! minä elän, ja pienet puunalut versovat omia oksiaan, ajatuksiaan, muita.
 |
| Maureen Timothy, Borroloola |
 |
| Imeväinen, elämännälkäinen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti