Me mennään bussilla!: Kulttuurikeskus Borroloola

Borroloola jaksaa yllättää iloisesti joka päivä: eilen kahlattiin kirjastoa läpi, tänään muuta kulttuuriantia. Vanhan poliisiaseman tiloissa oleva museo kertoo Borroloolan historiaa valokuvien, tekstien ja esineistön muodossa. Kun minulla oli (tietysti) kuusi lasta mukana, en ehtinyt jokaiseen tekstiin kunnolla perehtyä, mutta onneksi taidegalleria myy Tony Robertsin Frontier Justice -kirjaa, joka kertoo nimenomaan Carpentarian lahden historiasta. Jospa vauva pitäisi sen verran yöllä hereillä, että ehtisin vuorokauden hiljaisina tunteina tutustua paremmin Borroloolan taustoihin. Museon esineistö ilahdutti lapsia kovasti, erityisesti coolamon, puusta veistetty kanootti ja krokotiilin pääkallo kiinnostivat vanhan poliisiaseman kalustoa enemmän. Ja varsinkin McArthur-joesta pyydystetyn King Solomon -krokotiilin nimi hauskuutti kaikkia. Ei ole kaikilla vauvoilla krokotiiliä etunimikaimana!

Waralungku-taidekeskus on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, siellä voi tutustua taiteen lisäksi paikallisiin taiteilijoihin. Borroloolan taide on värikästä, ja jaksaa pitää lastenkin mielenkiinnon yllä. Koska osa taiteilijoista kuuluu "suolaisen veden" ihmisiin eli Yanyuwa- ja Mara-kieliryhmiin, taiteesta löytyy myös paljon mereen liittyviä teemoja. Kurdanji ja Karawa ovat sen sijaan mantereen väkeä, ja heidän taiteessa on enemmän sisämaan aboriginaalitaiteen vaikutusta. Taidekeskuksen nettisivut ovat vanhentuneet eikä siellä ole kovin kummoisia maalauksia myynnissä, joten suosittelen tulemaan paikan päälle. Me voimme vaikka tulla vastaan Darwiniin, joten tarjolla olisi myös 950 kilometriä kaksikerroksisessa bussissa. Teiden kunnosta ei tosin ole mitään takeita.

Päivän päätteeksi tutustuimme vielä ruokakulttuuriin: lihaa läheiseltä karjatilalta ja vastapaistettua "Johnny"-leipää paikalliseen tapaan. Teepannu vielä leiritulelle kiehumaan, ja koko perhe on valmista kamaa. Ehkä minä pääsen kirjan kimppuun aikaisemmin kuin toivoinkaan.