Kääntöpuoli

Matkalla on yleensä mukavaa, mutta kun asiat menee pieleen, voi bussissa asuminen hankaloittaa asioita. Ja kun sataa, sitä tulee joskus ihan kaatamalla... Me olimme muutaman päivän puskaleirillä, ja palasimme eilen Borroloolaan (puskaa tosin tämäkin, muutamine mukavuuksineen). Lapsilla alkoi puhjeta kasvoihin ja jalkoihin rakkuloita, joiden takia istuimme tänään paikallisen terveysaseman odotushuoneessa pitkän tovin, koko porukan voimin. Rakkulat todettiin märkäruveksi (kenelläkään lapsista ei ole sitä koskaan ollut), ja täällä 34 asteen hiostuksessa ja hiekkapölyssä pienimmillä alkoivat rakkulat tulehtua puhdistuksesta huolimatta. Nyt saatiin onneksi lääkkeet paranemista nopeuttamaan. Täytyy nostaa hattua pienen paikkakunnan terveystalolle: vaikka odotushuone oli täynnä ihmisiä, henkilökunta oli hyväntuulista, ja kaikki sairastapaukset - hätäiset erityisesti - hoidettiin ripeästi.

Jos ei märkäruvessa ollut vielä tarpeeksi hässäkkää, meitä uhkasi myös täiepidemia. Onneksi meitä varoitettiin ajoissa, ja tilanne saatiin kuriin ennen kuin se karkasi käsistä. Pyykinpesua ja täikammalla kampaamista on luvassa normaalia enemmän lähipäivinä, joten olemme pysähtyneet hetkeksi rauhoittumaan Borroloolan leirintäalueelle. Paikallisen kirjaston anti onneksi viihdyttää toipilaita.

Jos matkalla ei toivo terveyden repsahdusta, niin ei paljon muitakaan hajoamisia. Minulta meni parissa päivässä kahdet varvastossut roskiin: yhdet puri ystävien koiranpentu ja toiset napsahtivat muuten vaan. Borroloolan kaupoista ei tällä hetkellä minun kokoa löytynyt, valikoimat kun on kovin pienet. Mutta ei se mitään, korkokengät ja kumisaappaat ovat vielä ehjät, eiköhän niilläkin pääse eteenpäin!                                                        
.

Leuka ruvella

Otetaan iisisti ja nautitaan paikallisen pikkukirjaston tarjonnasta: lastenkirjoja aboriginaalikulttuurista.

Ruvettomat ja täittömät halailemassa.