Me mennään bussilla!

Me mennään bussilla!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Samanlaiset, erilaiset, muunlaiset, yhdenlaiset, toisenlaiset: yhtä kaikki!

Lapsia on sitten hauska seurata uusissa tilanteissa. He ovat paljon välittömämpiä ja ystävystyvät helposti uusien lasten kanssa väriin, kokoon tai ulkonäköön katsomatta. Viime viikon leikkikerhossa oli lapsia koko värien kirjo, mutta sitäkään ei tainneet huomata kuin läsnäolleet aikuiset. Toki lapsetkin reagoivat vieraisiin tilanteisiin oman persoonansa määrittelemällä tavalla, mutta yleensäottaen siinä lapsen ennakkoluulottomuudessa on vain jotain niin kadehdittavaa: sitä voisin itsekin vielä opetella. Sitä, ja paljon muuta.

Täällä Borroloolassa ennakkoluuloihin törmää koko ajan. Joskus emme jaksa oppia tuntemaan kanssaihmisiämme tarpeeksi, niin että oikeasti ymmärtäisimme. Kulttuurierot voivat olla hankalia silloinkin kun molemmat osapuolet ovat avomielisiä, ja oikeasti yrittävät oppia, osallistua ja ymmärtää. Huonon ennakkoasenteen omaavat, oli siihen syynä sitten pelko, vihamielisyys tai silkka tietämättömyys, kokevat tietysti vielä suurempia ongelmia vieraaseen kulttuuriin sopeutumisessa. Vaikka pahimmassa tapauksessahan kaikkein ennakkoluuloisin ja rasistisin henkilö ei näe sopeutumisessa mitään ongelmaa, sillä hänellähän on oikeus olla ylimielinen ja välinpitämätön muiden tapoja ja ajatusmaailmaa kohtaan. 

Näitä tapauksia näkee paljon aboriginaaliyhteisöissä: muualta Australiasta tulleita (valkoisia) työntekijöitä, jotka kaupassa kävelevät jonossa seisovien aboriginaali(naisten) ohi kassalle, koska "niillä on aikaa odottaa vaikka koko päivä, MINUN pitää ehtiä töihin että voin maksaa veroni" (ja lunastaa sillä tekosyyllä hyvä omatunto ja oikeus tässä maassa asumiseen). Viime viikolla terveysasemalla työmies valitti suureen ääneen olevansa kyllästynyt "näihin ihmisiin ja niiden tapoihin". Muutaman kymmenen kilometrin päässä - aboriginaaliyhteisön alueella - sen sijaan sijaitsee karavaanarien epävirallinen leirintäalue: heistä kukaan ei ole kysynyt perinteisiltä maanomistajilta lupaa sinne leiriytymiseen, eikä kukaan ole maksanut kuukausien ajalta mitään leiriytymismaksua. Näinkö se vieläkin menee täällä pohjois-Australian syrjäseuduilla? Valkoiset australialaiset omivat vieläkin muka asumatonta maata itselleen, keneltäkään lupaa kysymättä. Onko se röyhkeyttä vai silkkaa tyhmyyttä, mutta kaikkien aussien luulisi tietävän ettei tämä ole (koskaan ollutkaan) terra nullius.

Ehkä juuri yllämainitun kaltaisista asenteista johtuen aboriginaalien on monissa paikoissa vieläkin vaikea luottaa yhteisössä työskenteleviin valkoisiin, vaikka he olisivat päättäneetkin jättää taakseen 1800- ja 1900-luvun vaihteen verilöylyt, joissa kokonaiset aboriginaaliheimot, naiset ja lapset mukaanlukien, hävitettiin uudisasukkaiden ahneuden ja julmuuden tieltä. Sen jälkeen on satutettu lisää: "puoliveriset" lapset on väkivalloin viety äideiltään, kasvamaan parempaan ympäristöön, parempaan kulttuuriin, menettämään perheensä, juurensa ja osan identiteettiään. Tämä varastettu sukupolvi palaa usein myöhemmin juurilleen aboriginaaliyhteisöihin, ja Borroloolassakin heitä on paljon. Näitä "puoliverisiä" ('half caste' tai 'yellowfella') ei usein hyväksytä täysin kumpaankaan kulttuuriin, sillä aboriginaalien keskuudessakin tapahtuu syrjintää ihonvärin perusteella. Eräs Balgossa tapaamani nainen jätettiin "vääränvärisenä", liian vaaleaihoisena, vauvana muurahaispesään kuolemaan, mutta äiti löysi onneksi ajoissa lapsensa ja toi hänet takaisin yhteisöön kasvamaan ennakkoluulojen ja syrjinnän keskelle. 

Tänään löysin vielä aiheeseen liittyen mielenkiintoisen blogin. MsAfropolitan pohtii paitsi ihonväriin ja kulttuuritaustoihin, myös naisiin ja tasa-arvoon liittyviä juttuja. Minä olin juuri uppoutumassa tämän suomalais-nigerialaisen kirjoittajan artikkeleihin, kun ainakin kuusi (jos ei seitsemän!) eri perheenjäsentä kävi kysymässä, vaatimassa tai kertomassa (lue: KESKEYTTÄMÄSSÄ) antoisan lukutuokioni. Mutta tulen varmasti palaamaan MsAfropolitanin blogin pariin, mielettömiä pohdintoja minullekin tärkeistä asioista.


Blackfella, whitefella, yellowfella - ihmisiä yhtä kaikki!
Värit epäjärjestyksessä
"Aboriginality is like tea. You can add milk and sugar - it's still tea!" -Blackfulla Revolution -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti