Me mennään bussilla!

Me mennään bussilla!

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Koditon on onneton?

Minä olin pienenä kovin kiinnostunut eläimistä kuten kilpikonnat ja etanat, koska ne kantavat kotia mukanaan. Asuntovaunut ja matkailuautot ovat aina viehättäneet minua samasta syystä, ja kykenemättömyyteni minimalistiseen sisustukseen ja hyvään järjestykseen "normaalissa" kodissa on aina ajanut minua pieniä koteja kohti, joissa kaikelle on oltava paikkansa, eikä turhaa krääsää voi hamstrata. Eikä se tavarasta luopuminen silti helppoa ole! Muutama kuukausi sitten myimme ja annoimme pois suuren osan omaisuuttamme, huonekaluja ja muuta, ja varastossa on vain pieni määrä tunnearvoltaan merkittäviä tavaroita. Ja silti tuntui haikealta pakata niitä pois!

Me emme koe olevamme kodittomia, koti kulkee mukana, ja maantieteellinen kiinnekohta löytyy pienen tontin muodossa Queenslandissä, mutta kuka sitten on koditon? Tänään viimeksi puhuin keski-ikäisen naisen kanssa, joka on asunut henkilöautossa vuoden. Yöksi hän pysäköi johonkin puistoon tai parkkipaikalle, päivänsä hän viettää kuin kuka tahansa muukin. Ei hän onnettomalta vaikuta, ei päihderiippuvaiselta, hakee parhaillaan töitä, vaatteet on puhtaat, ja keskustelu välillämme kävi vaivattomasti. Hän saattaa olla koditon (ilman pysyvää osoitetta), mutta minun pienen mieleni kriteerejä kodittomalle henkilölle hän ei täytä. Ehkä kodittomuus voi olla myös valinta?

Olemme useampaan kertaan törmänneet myös vähän tyypillisempään kodittomaan pariskuntaan: alkoholi maistuu tuureissa (silloin kun siihen varaa), asunnon menettivät vuokrarästien takia, ruuan hakevat kuulemma usein ruokapankista. He ovat asuneet autossaan useamman kuukauden, olleet koko tämän ajan jonotuslistalla kaupungin vuokra-asuntoon, ja nyt kuulemma vihdoin pääsevät muuttamaan tällä viikolla. He ovat identifioituneet kodittomiksi, omaksuneet sen roolin, oli kodittomaksi päätyminen sitten oma valinta tai ei.

Suomen ja Australian kaltaisissa maissa ei onneksi kodittomuutta ole siinä merkityksessä kuin Paul Simonin kappaleessa. Kuunnelkaapa.


Koti voi olla missä muodossa vaan. Tapasimme tuttuja, joiden väliaikaisena kotina oli vanha asuntovaunu kuorma-auton lavalla.

Ihan mihin vaan ei kannata kotiaan pysäköidä yöksi - ja moni muukin asia näyttää olevan kielletty.


2 kommenttia:

  1. Siis eikä! Ihan mahtava elämäntapa! Päädyin maikkarin sivuilta tänne blogiin ja alan seurata mielenkiinnolla. Mulla ja valkovenäläisellä miehelläni on tarkoitus muuttaa Ausseihin ja itse oon persoonana semmonen tyyppi etten oikein tahdo paikallani pysyä joten inspiroivaa lukea miten teidän elämä kulkee :)

    Meidän elämää Valko-Venäjällä ja viisuminhakupsrosessia Ausseihin voi seurata mun blogista http://avaruusponi.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Millamaija, tänne Australiaan mahtuu monenlaista elämäntapaa. Meille tämä bussielämä sopii hyvin! Käyn tutustumassa blogiisi kunhan saan tämän hulabaloon rauhoittumaan... Toivottavasti viisuminhaku on lähtenyt hyvin käyntiin (vaikka iso prosessi onkin).

      Poista