Oodi suomalaisuudelle ja naisille!

Kävin hiljattain Suomen suurlähetystössä Canberrassa ja nappasin mukaan muutaman lehtisen, joissa kerrotaan Suomesta, kulttuurista ja tavoista. Kaksi teemaa tuntui nousevan yli muiden: tasa-arvo ja ongelmanratkaisukyky (ja viisaammat korjatkaa kiitos, jos tämä yhdyssanahirviö pitäisi kirjoittaa erikseen!). Nyt kymmenen vuotta muualla asuneena tunnistan selvästi nämä kaksi asiaa, vaikka Suomessa asuessani otin ne itsestäänselvyyksinä, osana suomalaista identiteettiä kenties.

Sanonta "suomalainen menee läpi vaikka harmaan kiven" on usein saanut varsin negatiivisen sävyn, ja se liitetään paitsi päättäväisyyteen, myös härkäpäiseen itsepäisyyteen. (Ehkä näin, vaikka minä luulinkin sen olevan enemmän persoona- kuin kulttuurisidonnainen juttu itseni kohdalla...) Mutta mitä jos otammekin sanonnan liian kirjaimellisesti? Ehkä se yksinkertaisesti viittaakin kykyymme ratkaista ongelmia? Niin kuin Think Finland-esitteessä ehdotetaan, Suomi on selviytynyt voittajana monenlaisista ongelmista: sisällissodan jälkeen Suomi onnistui yhdistämään kahtia jakautuneen kansansa, toisen maailmansodan aikana onnistuttiin säilyttämään itsenäisyys, vapaus ja demokratia. Ilman merkittäviä luonnonvaroja Suomi on luovinut tiensä hyvinvointivaltioiden joukkoon. Tuskin tässä enää pelkästä junttapäisyydestä on kyse? Luovuus katsoa laatikon ulkopuolelle ja kyky etsiä uusia, innovatiivisia ratkaisuja ovat tuoneet Suomen pitkälle.

Vuonna 1906 pieni Suomi ensimmäinenä valtiona maailmassa antoi naisille täyden poliittisen tasa-arvon, koska naiset (puolet väestöstä) nähtiin vahvuutena uutta, vahvaa yhteiskuntaa rakennettaessa. Monessa kulttuurissa ei vieläkään ajatella näin, vaikka Suomessa se on ollut itsestäänselvyys jo monen sukupolven ajan. Jokaisessa perheessä sovitaan tietysti roolit niin kuin ne sen perheen jäsenille parhaiten sopii, mutta jos yhteiskunta antaa hyvät puitteet, kenenkään ei ole pakko jäädä jämähtäneiden roolien vangiksi.

Henkilökohtaisella tasolla tasa-arvo ja itsenäisyys ovat lähellä sydäntä. Meidän perheessä on neljä tyttöä, joiden toivon kasvavan itsenäisiksi, rohkeiksi naisiksi, joiden ei tarvitse edes ajatella epätasa-arvon mahdollisuutta. Nuorimmainen, poika, saa varmasti hyvät opit siskoiltaan, ja kasvaa toivottavasti tasa-arvoa ja naisia arvostavaksi nuoreksi mieheksi. Vaikka naisia meidän perheessä onkin enemmän, meillä ei silti puhuta nais- tai akkavallasta, sillä eihän tässä mistään valtataistelusta ole kyse! Emme ole ottaneet selvää, syntyykö meille seuraavaksi "miesvahvistus" vai "vahvistuuko naisrintama", koska tällaista vastakkainasettelua ei ole, eikä sille ole tarvetta syntyäkään. Vastaavanlaisen esimerkin olen saanut myös vanhemmiltani ja isovanhemmiltani, eikä kukaan ole koskaan nostanut yhtä sukupuolta toisen yläpuolelle. Mutta koska nyt naistenpäivän aikoihin kirjoitan, en voi olla ylistämättä sukuni naisten neuvokkuutta, urheutta ja vahvuutta - hyviä roolimalleja löytyy sieltä helposti!

Tasa-arvoisessa Suomessa naiset ovat vapaita, rohkeita ja itsenäisiä.

Suomalaisten vahvuus on hyvässä asenteessa ja ongelmanratkaisukyvyssä.