Me mennään bussilla!

Me mennään bussilla!

torstai 12. maaliskuuta 2015

Bussipysäkkinä The Entrance

Lapsena minulla oli upea mahdollisuus viettää aikaa niin rannikolla kuin sisä-Suomessakin: äidin sukulaisissa vietettiin monet kesät järvi-Suomessa, ja isän suvun kanssa mökkilomat suuntautuivat meren rantaan. Ja tulihan silloin uitua, saunan kanssa ja ilman, kaiken kesää!
Aikuisempana siihen vedessä pulikointiin tuli monen vuoden tauko, mutta nyt olen tainnut omien lasten myötä tulla lapseksi jälleen. Ja vaikka isot aallot mielettömän hienoilta näyttävätkin, olen ilmeisesti enemmän järvikansaa siinä mielessä, että minun "mummosammakko"-uimatyylini sopii paremmin tyyneen veteen kuin isoon surffiin. Onneksi isi tykkää fidziläisenä isoista aalloista, ja vie mielellään vanhinta tyttöä ratsastamaan aalloilla.

Mutta nytpä löytyi bussipysäkki, mistä on jokaiselle jotakin: The Entrance Sydneyn yläpuolella on portti Tuggerah-järven tyyniin vesiin, mutta löytyy täältä kunnon uimarantoja isompine aaltoineenkin. Jos ei heti uimapaikkoja päästykään katsastamaan kun myöhään iltapäivällä tänne vasta saavuttiin, niin piankos me pienen paikan muut parhaat kohteet löydettiin.

Lasten listoillahan pysähdyspaikka ei ole kohde eikä mikään jos sieltä ei löydy hyvää kiipeilypuuta. Se piti lapset touhussa sen aikaa kun laitettiin iltaruuat valmiiksi, ja syönnin päälle lähdettiin iltakävelylle The Entrancen keskustaan. Hyvien potkulautareittien varrelta löytyi kaikenlaista muutakin kivaa: lisää mainioita kiipeilymahdolisuuksia leikkipuistossa, suihkulähteitä, ja kymmenittäin pelikaaneja, joita saa ilmeisesti ruokkia joka päivä puoli neljän aikaan. Tarkat on ruoka-ajat linnuillakin nykyään... Mutta ihan paras löytö oli iso irtokarkkikauppa, mistä löytyi monenlaista (vaikkakin kallista) salmiakkia!

Saisinkohan minä jo näillä eväillä pyytää The Entrancen pitäjää Turun sisarkaupungiksi, niin paljon yhtäläisyyksiä kun tuntuu löytyvän (jokea lukuunottamatta). Katsokaa vaikka paikallista suihkulähdettä! Eikö siitä tulekin heti mieleen Alvar Gullichsenin suunnittelema Posankka?

Että oliko tuolle kiipeilytelineelle enää mitään tarvetta näin mahtavan kiipeilypuun vieressä?

Pelikaanit odottamassa seuraavan päivän ateriaa. Nyt taitaa olla lokinpojan vuoro.

Lissää kivaa

Posankan sukulaiset etelän lämmössä

Täältä karkkiparatiisista löytyi salmiakit ja Vihaiset Linnut.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti