Meidän bussi on paitsi kulkuneuvo ja koti, myös koulu. Nyt jo kolmatta vuotta opimme lasten kanssa kotona. Vanhin kävi esikoulun lähikoulussa, ja sen jälkeen päätimme kokeilla kotiopetusta. Se on Australiassa yllättävän yleinen vaihtoehto julkisille ja yksityisille kouluille, joiden taso vaihtelee aika paljon. Kotiopetuksessakin on ainakin kaksi vaihtoehtoa: voi noudattaa valitsemansa koulun etäopetusohjelmaa, jolloin kaikki materiaalit, kirjat ja muut kuuluu samaan pakettiin, tai voi laatia oman opetussuunnitelman lapsen tarpeiden ja kiinnostuksenkohteiden mukaan. Tässä tapauksessa opetussuunnitelman lisäksi tulee lähettää vuosikatsaus opintonäytteineen, joiden perusteella kotiopetusoikeus voidaan myöntää taas seuraavaksi vuodeksi. Voi olla että nämä vaihtoehdot kuulostavat sekavilta ja kotiopetus monimutkaiselta, mutta käytännössä se on kaikkea muuta! Ainakin jos asuu tien päällä, ja uuden oppimiseen tarjoutuu tilaisuuksia kuin huomaamatta.
Eilen ostettiin uusi kaasu-uuni bussiin. Voi sitä riemua, kun tytöt alkoivat suunnitella mustikkapiirakan, leivän ja kakkujen leipomista! Innostusta riitti jopa omien reseptien kirjoittamiseen, kolme vanhinta kykyjään vastaavalla tavalla joko kirjoittaen tai numeroita ja kuvia hyväksikäyttäen. Siinä tuli huomaamatta tehtyä päivän kirjoitusharjoitus, ja oppivat siinä samalla ymmärtämään mittoja ja määriä. Tänään tytöt löysivät ulkoa parittelevat yöperhoset, joista riitti kovasti hupia, mutta samalla tuli käsiteltyä muutama biologian perusasia. Vanhemman pitää vaan yrittää olla tilanteen tasalla, vastata kysymyksiin, ja tarpeen tullen ottaa asioista selvää. Kun ollaan matkalla, lukemista riittää aina ja kaikkialla. Muistomerkit, tienviitat, turistioppaat, jne. Paljon käydään tietysti kirjastoissa myös, ja luetaan kotikirjaston suosikkeja. Matkalla tulee usein luettua karttaa, ja matkailu tarjoaa myös mahdollisuuden oppia ymmärtämään aikaa ja etäisyyksiä.
Lapset oppivat aina, kaikkialla, koko ajan. Koulussa, kotona, matkoilla. Meille tämä matkalla oppiminen tuntuu sopivan, minä saan viettää paljon aikaa lasten kanssa, ja voimme oppia yhdessä asioista. Ja toistaiseksi lapset ovat vielä niin nuoria, että viihtyvät hyvin toistensa seurassa, eivätkä kaipaa "parasta kaveria": leikkikentillä ja uimarannoilla syntyneet lyhyet ystävyyssuhteet tuntuvat toistaiseksi riittävän. Näin mennään koulubussilla nyt, ja tilanteen mukaan muutetaan suuntaa tai haetaan uusia vaihtoehtoja.
 |
| Parittelevat yöperhoset ihmettelyn aiheena |
 |
Ristisanatehtäviä täyttämässä, aiheena tällä kertaa Redcliffen seutu
|
 |
| Toiset ottaa rennosti sillä aikaa kun innokas esikoululainen tekee omavalintaisia tehtäviä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti