Lapsia ja odotusta bussissa

Lasten kanssa sitä sattuu ja tapahtuu, bussissakin. Tänään olin laskostamassa pyykkiä yläkerrassa, kun havahduin yhtäkkiä kuuntelemaan hiljaisuutta. Huono merkki meidän perheessä niin kuin varmaan monessa muussakin pienten lasten taloudessa. Tarkastin tytöt: piirtämässä, lukemassa, pelaamassa pelejä. Nuorimmainen löytyi alakerrasta papaijasalvapurkki kädessä, levittämässä koostumukseltaan vaseliininomaista rasvaa joka paikkaan - sitä oli rappusissa, kaapinovissa, roskiksen kannessa, naamassa, hiuksissa, paidassa. Poika totesi haluavansa 'maalata'. Just. Onneksi vauvojen pyllypyyhkeet saavat melkein tahran kuin tahran pois, kemikaalisekoitus on niissä aika tuju! (Ja siksi niitä meillä harvemmin käytetään niiden oikeaan tarkoitukseen.) Sivuhuomautuksena haluaisin vielä sanoa, että se papaijasalva on mainiota ainetta! Puhdas luonnontuote, jota voi käyttää vauvan vaippaihottumaan, huulirasvana, jopa hiusgeelinä. Ja jos on pintakuiva suomalaisiho niin kuin minulla, varsinkin talvella se suojaa kasvojen ja käsien ihoa tuulelta ja tuiverrukselta.

Vessat ovat myös aika vaarallisia paikkoja. Olimme puistossa leikkimässä, kun isoin jäi jumiin vessaan. Lukko meni rikki eikä sitä saanut kummaltakaan puolelta auki. Yleensä vessan oven alareunassa on iso rako, mutta tässä ei. Äiti ehti jo vähän hätääntyäkin, mutta tyttö kiipesi seiniä pitkin oven yli ulos. Niin jäi vessan ovi jumiin jonkun muun avattavaksi, mutta lasten kiipeilytaito (jota harjoitetaan jokaisessa mahdollisessa puussa) auttoi tyttöä tällä kertaa selviytymään tiukasta paikasta. Muuten tietysti se puissakiipeily voi olla vaarallista myös, mutta kukapa ei sitä olisi lapsena harrastanut. Ainakin meillä rappusista on pudottu jo monta kertaa, mutta puista ei onneksi vielä.
(Onko muuten Suomessa vielä julkiset vessat maksullisia? Australian julkisille vessoille ja suihkuille (!) annan kyllä kymmenen pistettä ja papukaijamerkin, vessoja löytyy joka puistosta, ja ne ovat yleensä aika hyvin ylläpidettyjä. Pienten lasten kanssa niitä "vahinkoja" voisi muuten sattua enemmänkin, mutta siitä huolimatta meidän kaksivuotias ottaa varman päälle, eikä suostu tällä hetkellä pytylle eikä potalle bussissa tai missään muuallakaan.)

Ja mitä odotukseen tulee, se nyt on ihan samanlaista ihan missä vaan. Näillä viikoilla kolotuksia on molemmille lonkille, ja potkuja kylkiluihin, mutta neuvolakontrollit ovat jääneet vähemmälle. Sitä voisi kutsua vaikka vapaaksi odotukseksi, kun voi antaa odotuksen edetä rauhassa ilman testejä ja käyriä silloin kun niille ei ole tarvetta.

Tänne jäi yksi Tähkäpää melkein vessan vangiksi.

Näistä bussin rappusista on jo monta kertaa pudottu ylhäältä alas...

...mutta kiipeilypuista ei onneksi vielä.