Me mennään bussilla!

Me mennään bussilla!

perjantai 1. toukokuuta 2015

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt

Heräsin tänä aamuna pettyneenä siitä, ettei meille syntynyt vappuvauvaa, vaikka "laskettu aika" vapuksi osuikin. Nukuin pari tuntia sen jälkeen - kiitos isi, että viihdytit lapsia - ja ajattelin etten viitsi nousta ylös ollenkaan, kun ei tänään kuitenkaan mitään tapahdu. Metsään oli menossa tämä päivä ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan.

Mutta niin lauloi pieni lintu minulle, pieni punainen lintu jota minä olen jo monta päivää odottanut, että tästä tulee hyvä päivä. Tytöt kertoivat minulle tästä kirkkaanpunaisesta peukaloisesta jo päiviä sitten, ja jos totta puhutaan, en ollut ihan varma siitä kuinka paljon meidän viisivuotias oli tähän satuun lisäillyt omiaan. Hän kun usein näkee taianomaisia juttuja, joihin muilla ei ole silmiä. Ja varsin taianomainen tämä pieni lintu onkin, eikä ole mikään ihme että tällaiset pikkutipuset ovat inspiroineet tarinankertojia ympäri maailmaa. Minä ainakin muistan lapsuudestani suomalaisia kansansatuja, joissa peukaloiset olivat pääosassa. Ja vielä kirkkaanpunainen lintu, jota myös verilinnuksi kutsutaan, se taisi kutsua meitä tänään satuun ja seikkailuun läheiseen metsään.

Ensin löysimme metsäretkellä polulta kauniin vaaleanpunaisen kiinanruusua muistuttavan kukan, joka saattaisi tällä alueella kasvaa villinäkin, mutta me emme kyllä etsinnöistä huolimatta onnistuneet löytämään pensasta. Seuraavaksi savuntuoksu johdatti meidät hylätylle leirinuotiolle, minkä lähellä oli myös tuoreita hevosen- ja koiranjälkiä. Eläimistä tai ratsastajasta ei kuitenkaan näkynyt enää jälkeäkään, joten saimme vain arvuutella minkälainen neito oli ratsastanut polkua pitkin kukka hiuksissaan.

Lopulta päätimme vielä etsiä puron, jonka mukaan Rocky Creek-alue on nimetty. Tytöillä oli aika selvät sävelet siitä, mihin suuntaan pitäisi kulkea, ja isin erätaitojen avulla kuulimmekin pian puron solinaa. Mikä keijumetsä puron ympärille levittäytyikään! Aika vaativaa maastoa kivillä kiipeileminen oli varsinkin äidille ja kaksivuotiaalle, mutta puroa kannatti seurata, sillä se johti mielettömän hienolle vesiputoukselle. Tämä metsäretki tarjosi meille paljon yllätyksiä, vaikken ensin meinannut metsään mennäkään.

"Have you seen a beautiful maiden ride by?" Metsänneidon jalanjäljillä.

Pieni punainen lintu halusi pysyä satulintuna, ja yritti karata joka kuvasta.

Erinomaiset eränkävijät

Meidän oma vesiputous





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti