Ajotunti, osa 2: Teiden junat matkalla Mount Isaan

Mount Isa on kaivoskaupunki, missä kaivos on ihan kaupungin laidalla, keskellä kuivaa sisämaata. Ja sieltä on joka paikkaan pitkät matkat: itärannikolle Townsvilleen yli 900 km, lähimmälle rannikolle pohjoisen suuntaan melkein 600 km, Darwiniin 1600 km. Nelisenkymmentä vuotta sitten - kun kaupunki oli pienempi, mutta kaivostoiminta vilkasta - täällä asui paljon suomalaisia "mainareita" eli kaivostyöntekijöitä, ja Mount Isassa oli silloin jopa oma Skandinavian Bakery ja Suomi-talo. Kuvia niiltä ajoilta katselin pienenä tyttönä isän valokuva-albumista, ja ehkäpä niistä jo syttyi kaukokaipuu, joka ei ota sammuakseen: enemmän on nähtävä!

Sen jälkeen olen kulkenut Mount Isan läpi useamman kerran: vuonna '89 perheen kanssa lomamatkalla, vuonna 2000 yksin reppureissaajana. Sittemmin vielä monta kertaa miehen, ja oman perheen kanssa. Viime kerrasta on kuitenkin aikaa jo melkein seitsemän vuotta, kun olimme muuttomatkalla Länsi-Australiasta Queenslandin rannikolle. Mukana oli auto, vene, lapsi, kaksi koiraa, papukaija ja koko maallinen omaisuus. Land Roverille kilometrit ja kuumuus olivat liikaa, ja auto ylikuumeni ennen Mount Isaa. Seuraava pysäkki olikin sitten autokorjaamo.

Siltä muuttomatkalta selvittiin toki ehjänä perille (autoa vaihtamalla), mutta tulipa meillä tälläkin kertaa pieniä mutkia matkaan ennen Isaan sapumista. Vastaantuleva rekka heitti kiven tuulilasiin, ja vaikka särö on toistaiseksi pieni, olisimme mielellään vaihtaneet tuulilasin uuteen. Niitäpä ei olekaan Isassa kuin kaupanhyllyllä, joten jatketaan huomenna matkaa kohti Borroloolaa ja toivotaan että tuulilasi pysyy kasassa säröstä huolimatta. Ja näistä isoista rekoista - tai tiejunista - voisin kyllä sanoa pari valittua sanaa. Matkalla Normantonista tänne vastaantulevat teiden junat hurjastelivat perävaunuineen välillä niin hurjasti, ettei meinasin jänistää ajotunniltani. Mutta niin se vaan on, että kaikkien kanssa on sovussa mahduttava samalle tielle, vaikka tie välillä vähän laihalta näyttääkin.

Jo on teiden junilla mittaa...

...jopa 50 metriä!

Niitä on kaikkialla! 

Ei tainnut hurjastella tämä rekka eikä tämä bussikaan, oli muissa kuskeissa vika kun tuulilasi säröili.

Ajotunti meinasi jäädä lyhyeksi kun tie kapeni tällaiseksi...

...mutta pian se oli taas normaalilevyinen, ja sen sai jakaa kotkien ja kengurunraatojen kanssa.

Mount Isan tuntee jo kaukaa isosta tehtaanpiipusta.