Me mennään bussilla!

Me mennään bussilla!

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Anna mulle armoa


Meidän kodissa on viime aikoina ollut pysyvä kerros hienoa punaista hiekkapölyä. Luudalla lakaisemalla se pölyää entistä enemmän, ja imuri (jonka käyttöön tarvitaan aggregaattia) tukkiutuu muutaman minuutin jälkeen, ja suodatinta pitäisi vaihtaa yhtenään. Pöly on myös tahrinut suuren osan lasten vaatteista niin, etteivät ne lähde pesussakaan puhtaiksi, ja iholla sekä hiuksissa tuntuu jatkuvasti pieni puuterikerros. Welcome to the Australian Outback!

Bussi sulautuu uudessa suojavärissään aika hyvin ympäristöön, ja valitettavasti samaa väriskaalaa alkaa olla jo sisälläkin. Ja usein tuntuu, ettei kengistä - tai ainakaan varvastossuista - ole mitään hyötyä: jalkapohjat on kuin hiekkapaperia ja pöly värjää ne punaiseksi. Paljasjaloin matkaan siis! Kun on ajanut kappaleen matkaa hiekkatiellä tai tehnyt kuperkeikkoja ulkona niin kuin lapset tietysti tekevät, hiuksetkin seisovat hiekasta jäykkänä. Mutta kun ympäristö ja olosuhteet ovat tällaiset, ei kannata tapella vastaan, vaan voi opetella olemaan armollisempi itseään kohtaan.

'Armolla' ja 'armollisuudella' on tietysti varsin kristillinen vivahde, mutta käyttökelposia termejä ne ovat muussakin kielenkäytössä. Minä pyydän itseltäni armoa jatkuvasti, kun täydellisyyteen pyrkivä pää piiskaa pitämään bussin siistinä, lasten hiukset takuttomina ja vaatteet pölyttöminä. On varsin hyödyllistä oppia sulkemaan korvansa tarinoilta, joissa äidit onnistuvat pitämään kangasvaipatkin säihkyvän puhtaanvalkoisina ja keskittyä enemmän ymmärtämään oikeaa arkea, vikoineen kaikkineen. Uusi ystäväni, myös kuuden pienen lapsen äiti, on viime päivinä keittänyt meille tolkuttomat määrät teetä, ja kuuman kupposen ääressä olemme antaneet toisillemme vertaistukea: minä ymmärrän hyvin miksi sinun lattiasi ovat täynnä pieniä likaisia jalanjälkiä - niin ovat minunkin!

Bussikin haluaa maastoutua ympäristön väreihin.

Pöly lentää.

Rappuset näyttää tältä, kun parikymmentä lasta on juossut paljasjaloin edestakaisin sisälle ja ulos, ylös ja alas...

Hiuksetkin hiekkapölystä kankeana. Pikkuveli saa silti pusuja.

Tehdään paperilennokkeja lentämään hiekkaisen erämaan ylle.
Vaikean päätöksen edessä: käännymmekö hiekkatielle, hiekkatielle vai hiekkatielle...


Spinifex kasvaa yleensä vähän armollisemmassa maastossa: rautamalmi on painavampaa eikä pölyä. 

J
Jos ei muuten ole pölyä tarpeeksi, tuulet puhaltavat vielä puskapalojen tuhkat ympäriinsä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti