Pakkoko on hyväksyä asiat joita en voi muuttaa?

Nyt se tulee. Suuri Vuodatus. Vaikka olen viimevuosina oppinut aika tehokkaasti vaihtamaan suuntaa ja kääntämään kelloa oikeaan - positiivisempaan - suuntaan, jotkut asiat vaan jäävät helposti närästämään... Kutsuttiinpa meidät tässä päivänä eräänä uusien ystävien luokse yllättäen grillaamaan. Minulla oli helppo tilanne: salaatinteko ei kauaa kestänyt, ja vauvakin oli melko tyytyväinen kun sai mahan täyteen maitoa. Toinen vaimo kantoi sillä aikaa puutarhakalusteet ulos (minä pyysin mieheni auttamaan), kattoi pöydän (pyysin lapsia auttamaan), vastasi kuuden lapsensa kysymyksiin/erilaisiin tarpeisiin, grillasi kasan lihaa ja makkaraa, annosteli ja tarjoili ruuat lapsille ja miehille, keitti miehensä käskystä pyynnöstä teetä ja tarjoili sen ulkona istuville miehille, ja lopulta melkeinpä anteeksipyydelle istui lopulta syömään lastensa ruuantähteitä = omaa ateriaansa. Minä yritin olla avuksi,  mutta kun omat tavat on erilaiset, on avunanto hankalaa ja yhteistyö melkeinpä mahdotonta.

Naisia yhdistää monet tekijät, vaimoja ja äitejä vielä useammat. Mutta jos yhdessä kulttuurissa naisen tehtävänä on palvella miestä, ei toisesta maailmasta tuleva voi siihen millään tavalla vaikuttaa. Joku sanoi joskus (Trinh T. Minh-ha?), että alkuperäisväestöjen naisille kulttuuri on sukupuolta vahvempi yhteinen nimittäjä; hän liittoutuu helpommin oman kulttuurinsa edustajan kuin vieraasta kulttuurista tulevan naisen kanssa. Niin se taitaa olla, että vieraassa maassakin, kaukana kotoa, nainen tuntee jonkinlaista turvallisuudentunnetta noudattaessaan kulttuurinsa normeja.

Minä tiedän, ettei ole minun asiani puuttua toisen kulttuurin tai perheen tapoihin, mutta kun sukupuoliroolit tuntuvat kovin epätasa-arvoisilta, välillä tuntuu ettei tasa-arvoisuutta kannattava suomalainen minussa voi vaieta. Mutta tuona kyseisenä iltana tukin kuitenkin suuni, kiitin mielessäni oman perheeni sekakulttuurista (jossa sekä minä että mies tarpeen tullen taivutaan), ja autoin hiljaa hymyillen kanssasisartani tekemään sen työn, mikä antaa hänelle täyttymyksen - tai auttaa häntä täyttämään kulttuurinsa vaatimukset, jos ei muuta.

Lapsille maistui niin ruoka kuin leikkikin, äitiä närästi juttu jos toinenkin.