"Elämä ei ole hassumpaa...

...kun retkelle voi ponnahtaa." Meillä kuului eilen 3,5-vuotiaan ja 2,5-vuotiaan laulamana Risto Räppääjää: "Elämä ei ole hassumpaa, kun saa kesäloman aloittaa. Ja viileenä villisti vaeltaa..." Sen jälkeen laulu jatkui omin sanoin mukaellen,  mutta aika positiivisissa merkeissä kuitenkin. Minua pakkasi hymyilyttämään: pienillä ei ole käsitystäkään siitä, mikä kesäloma on, ja luultavasti heidän elämänsä ei ole lainkaan hassumpaa suurimman osan aikaa. Retkiä ja villiä vaeltamista meidän elämään kyllä kuuluu aika paljon, ja sitä "oikeaa" koulutyötä paljon vähemmän. Viisivuotias on kaikkein innokkain kirjoittaja ja piirtäjä, kun taas kuusivuotias oppii paljon mieluummin käytännönläheisesti, itse kokeilemalla. Kohta kahdeksanvuotias on lukutoukka, jonka englanninkielen kirjoitusasuun ei tällä hetkellä saisi puuttua, mutta muuten hän kirjoittaa mielellään.

Meillä on myös toinen positiivisuuslaulu, jota lapset laulavat meille vanhemmille: monen vanhemman kammoksuma Disneyn "Let it go". Me tykätään, ja kovasti! Jos jollain alkaa känkkäränkkä, voi laulun sanoin neuvoa päästämään siitä irti, ja ihmeesti se kiukku karkaa niin lapselta kuin aikuiseltakin.

Minulla nämä laulut ja muut positiivisuushaasteet ovat ajankohtaisia, kun joka paikkaa kolottaa, jatkuvasti väsyttää, ja unettomuuskin vaivaa. Vietimme eilisen päivän Tinaroo-järvellä kalastellen, ja kyllä siinä raikkaassa ilmassa mielikin piristyy. Kalaa ei saatu (ja siksi isi lähti tänään uudestaan koittamaan onneaan), mutta upea päivä oli muuten, jotenkin tosi suomalaisissa maisemissa. Ja meidän helteeseen tottuneet lapset vaativat aamutuimaan talvivaatteita päälle, kun oli kuulemma kylmä. Taitavat olla enemmän fidziläisiä kuin suomalaisia, kun isilläkin oli monta vaatekerrosta päällä.

Tinaroo-järven lintuja

Innokas kalamies

Tinaroo

Melkein niin kuin Suomen järvimaisema

Vilukissat

Ei käynyt kalamiehen onkeen kuin tämä onneton kilpikonna, joka käytiin pienen ihmettelyn jälkeen päästämässä vapauteen.

Biologian oppitunti: kilpikonnat