Me mennään bussilla!

Me mennään bussilla!

tiistai 4. elokuuta 2015

Lähtökohta



Brisbane on se piste kartalla, mistä lähdettiin reissuun. Siellä oli koti, siellä haaveiltiin uusista tuulista, maisemista, teistä. Sinne vietiin nettihuutokaupan kautta ostettu bussi autolautalla, vaikka ensin kieltäytyivät kuljettamasta meidän ylisuurta ruostekasaa kotisaareen. Siellä kuitenkin lopulta "ihan ite" tehtiin tyhjästä bussista oma koti. Meille sopiva. 

Tässä suossa oltiin vuosi sitten, korjaamassa ruosteläikkiä...

...ja uusimassa pakoputkea.

Ja sen jälkeen olemme ajaneet tuhansia kilometrejä, ja Brisbane tuntuu tällä hetkellä kovin kaukaiselta lähtökohdalta, ei enää kodilta. Monien pisteiden kautta olemme päätyneet Borroloolaan, aivan erilaiseen ympäristöön, joka tuntuu hyvältä hengähdyspaikalta, mutta ei kodilta sekään. Bussi on koti, vain maisemat vaihtuvat. Mut ku mää ole sit nii huano tämän blogin muokkaamisessa, etten ole edes meidän matkakarttaa osannut puhelimellani liittää tähän, lukijat joutuvat ihan ite hakemaan Brisbanen ja Borroloolan tuosta mainiosta Australian kartasta. Siihen on onneksi merkitty paljon muutakin kuin suurkaupungit, muuten se olisi aika turha.


Mutta kuvia minä osaan liittää! Tähän loppuun siis turistikuvia Brisbanen seudulta, missä melkein vuosi sitten harjoittelimme katsomaan elämää uusin silmin. Palaammeko sinne koskaan pysyvästi asumaan, kuka tietää. Mutta jos yksi väsyy ajamiseen ja me kaikki vaihtuviin maisemiin, Brisbanen saaristossa kotitontti tarjoaa pysäkin bussille ja meille kaikille.

Brisbane on upea, mutta vain yksi monista.

Siellä oli kivaa pienellä, josta on sittemmin tullut isoveli.

Koti saaressa jäi taakse...

...mutta uusi koti kulkee mukana.

Brisbanen pohjoispuolella leikittiin turistia, ja löydettiin aarteita.

Ja kyllä se puhuttelee meitä jatkuvasti, tämä uusi elämä tien päällä, jos ei tämän keijutalon asukkaat meille salaisuuksiaan paljastaneetkaan.







4 kommenttia:

  1. Rohkea veto, meinaan asunnosta bussiin siirtyminen mutta mikä seikkailu! :) Miten teillä lasten koulu hoidetaan - vai onko se vasta tulevaisuuden murheita?

    VastaaPoista
  2. Meillä oli vanhin ollut pari vuotta jo kotioppilaana ennen matkaan lähtöä, joten se ei tuntunut enää isolta muutokselta. Ja tien päällä oppiminen tapahtuu niin paljon helpommin, kun aina on sekä lapsille ja vanhemmille uutta ja ihmeellistä opittavaa, ja paljon muitakin resursseja kuin oppikirjoja siis. Bussivanhus tuntuu niin kodilta, ettei minulla ole ollenkaan ikävä taloasumiseen! Mites Japanissa, ovatko asunnot niin pieniä kuin yleensä puhutaan?

    VastaaPoista
  3. Löysin juuri tänne blogiisi jonkun linkin kautta. Voi että kuulostaa mielenkiintoiselta! Upeaa reissua teille kaikille!! Olis kiva kans kuulla tuosta koulujutusta myös lisää. Pidätkö suomalaisen opetussuunnitelman mukaan vai sikäläisen?

    Onnea sinne!

    Kristiina

    VastaaPoista
  4. Hei Kristiina, kiva kun eksyit mukaan meidän bussimatkalle! Minä laadin joka lapselle erikseen oman opetussuunnitelman vuodeksi kerrallaan. Käyn kyllä vilkuilemassa Australian opetussuunnitelmaa omiani suunnittellessa, että tiedän suurin piirtein mitä eri ikäisiltä koulussa vaaditaan. Mutta etenemme lapsentahtisesti, erilaisia yksilöitä kun ovat kaikki, ja raportoimme edistystä kerran vuodessa osavaltion kotiopetusyksikköön.

    VastaaPoista