Sika - ja muita lemmikkejä

Kun päätimme tulla töihin Kakadun luonnonpuistoon, jouduimme vaikean päätöksen eteen: mitä tapahtuu koiralle? Koiria - tai muitakaan lemmikkieläimiä - ei saa tuoda luonnonpuiston alueelle ilman erityislupaa, ja tälle työpaikalle ei ollenkaan. No, Jiniballe löytyi aivan mahtava hoitopaikka ystävän luota Borroloolasta, mutta ikävä on rakasta ystävää, erityisesti lapsilla. Eikä silloin lähtöhetkeä ainakaan helpottanut, että dingopuoli koiramme ulvoi meidän ajaessa bussilla pois Borroloolasta... Bussielämä lemmikin kanssa on monimutkaisempaa kuin bussielämä lasten kanssa.

Lemmikki-ikävää täytetään bongailemalla liskoja, lintuja ja käärmeitä. Tarkkasilmäinen 7-vuotiaamme havaitsi ensimmäisenä uteliaan oliivipytonin työpaikan joulujuhlassa, ja on osoittanut puiden oksilta meille muille niin punasiipiset papukaijat kuin haukkuvat pöllötkin. Paljon meiltä muilta koheltajilta menisi ohi, jos ei joukossa olisi hiljaista tarkkailijaa. Dingoja sentään näemme harva se päivä, niiden kohtaamiselta ei täällä voi välttyä.

Mutta lapset, niin kuin äitikin, kaipaavat vaihtelua, joten pyhien välipäivien kunniaksi kävin eilen lasten kanssa pikku ajelulla 150 kilometrin päässä, luonnonpuiston ulkopuolella lieventämässä lemmikinkaipuuta. Corroboree Park pubi/huoltoasema tarjoaa kulkijoille mahdollisuuden tutustua melko tavallisiin farmieläimiin sekä vähän harvinaisempiin villieläimiin niin kuin kuvista näkyy.

Tadaa! Söpö äitipossu ja herra SIKA omassa laiskuudessaan

Kuuman kosteana kesäpäivänä kunnon mutakylpy tekisi hyvää itse kullekin säädylle.

Fred the Freshien (makeanveden krokotiili) mielestä tämä kaikki on aika huvittavaa...

...ja hän näyttääkin suosivan aurinkokylpyjä mutalammikoiden sijaan. Edes kilpikonnakaverit eivät saaneet Frediä pulahtamaan veteen.

Brutus the Saltie (suolaisen veden krokotiili) sen sijaan puhalteli kuplia pinnan alla nousten pintaan vain hetkeksi. Brutuksen aitauksen vieressä lihotettiin myös muutamaa vesipuhvelia - krokotiilin ruuaksi tai muuten vaan.

Onneksi Brutuksen aitausta ympäröi korkea aita, vaikka ei se meidän neljävuotiasta haitannut: hetkeä kuvanoton jälkeen hän kiikkui jo aidan reunalla. 

Muuten joulunaika on mennyt polkuautoillen - äitikin innostui - ja jonkun verran on myös ajeltu ympäriinsä ilmastoimattomalla Dianalla (pikkubussilla). Pian siihen kuumaan tuuleenkin tottuu! 

Isommat ovat kyydinneet pienempiä...

...kaikki ovat saaneet vuoronsa...

...ja innokkaimmat ovat jopa juosseet polkuauton perässä. Joulu, joulu tullut on!

Meillä näyttää siis mukavan vehreältä, mutta muualla Pohjois-Territoriossa tulvii, eikä onnettomuuksilta ole vältytty. Satoja ihmisiä on evakuoitu, kun runsaiden sateiden paisuttamat joet tulvivat yhteisöihin. Krokotiilit laajentavat reviirejään, ja ennen turvalliseksi luokitelleet luonnonlähteet on taas suljettu uimareilta. Vain uima-altaat tarjoavat nyt helpotusta kuumuudelta - joten kuivaa kautta (touko-, kesäkuuta) odotellessa...