Lähteminen ei ole aina helppoa, vaikka me olemme ehtineet sitä jo harjoitella. Mitä enemmän bussi kulkee ja maisemat vaihtuu, sitä helpommaksi tulee liike, irrallisuus ja minun mieleni vapaus. Mutta paikallaan ollessa sitä aika helposti alkaa työntää varpaitaan syvemmälle hiekkaan, jämähtää sillä tutulla ja turvallisella tapaa, ja luoda verkostoja ihmisiin ja eläimiin. Ei siinä kauan mene, kun lähteminen tuntuu jo vaikealta.
Borroloolan eläimet tulivat muutaman kuukauden aikana erityisen rakkaiksi, ne dingotkin. Eniten meidän hevoshullu 5-vuotias jää kaipaamaan hevosystäviään, villejä ja vapaita, jotka viimeisellä viikolla tulivat tervehtimään meitä bussille. Oli jäähyväisten aika.
 |
| Ystävämme pelastama villivarsa |
 |
| Pieni kohtaa pienen |
 |
| Tämän pikkupupun näkeminen ilahdutti lapsia kovasti, koska Queenslandin osavaltiossa lemmikkipupun pitäminen on kielletty kymppitonnin sakkojen uhalla. |
 |
| Omaa Jinibaakin tulee välillä huomioitua |
 |
| Tutuksi tullut "Kenkä"-kenguru kohtaa meidän klaanin... |
 |
| ...ennen kuin lähti lipettiin. |
 |
| Nämä janoiset veijarit olivat yhtenä aamuna vetäneet bussin vesiletkun irti... |
 |
| ...ja hevoshullumme sai herätä yöunesta päiväunelmiensa täyttymykseen. Hello horses! And good bye... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti