Matkahommissa

Ennen linja-autoon muuttoa isi oli usein matkahommissa - jopa kuukausia kerrallaan poissa kotoa. Nyt matkahommat tarkoittaa meille jotain ihan muuta: mies löytää töitä matkan varrelta, ja pysymme paikallaan useamman kuukauden - tai esimerkiksi rakennusurakan keston - ajan. Tällä kertaa minä huomasin työilmoituksen netissä ja lähetin hakemuksen miehen puolesta sähköpostitse. Isille soitettiin jo seuraavana päivänä, lähdettyämme ajamaan Alice Springsistä, joten haastattelu käytiin puhelimitse tienposkessa.

Ja nyt olemme täällä, Kakadun luonnonpuistossa! Työ on miehelle tuttua rakennus- ja huoltotyötä, ja antaa hänelle pienen paussin täyspäiväisestä lastenkasvatuksesta, joka bussiin muutettuamme on vaatinut pientä totuttelua. Äiti ja lapset saivat työetuna käyttöoikeuden hotellin uima-altaaseen, ja vapaa-ajalla pääsemme toivottavasti tutkimaan Kakadun ihmeitä.

Tänne ajaessamme ei tullut otettua kuvia, kun molemmilla oli kädet ratissa koko matkan Borroloolasta Jabiruun: isi ajoi isoa, äiti pikkubussia. Lapset istuivat vuorotellen molemmissa. Olisi tietysti ollut mukava saada kuvia matkalla nähdyistä vesipuhveleista ja villiaaseista, mutta tuhannen kilometrin ajomatka oli tällä kertaa tarpeeksi vaativa ilman valokuvaushaastettakin. Ja ehkäpä meille tarjoutuu Kakadussa asuessa vielä tilaisuus valokuvaamiseen, varsinkin jos sadekausi vihdoin käynnistyisi ja herättäisi kuumuudessa paahtuvan ympäristön uudelleen eloon.

Työhaastattelu puhelimitse matkalaisten tyyliin: tien poskessa matkalla jonnekin

Tälle matkalle piti pakata molemmat bussit: Mustanaamio ja hänen Dianansa

Ei pöllömpi (barking owl) paikka...

...tämä Jabiru...

...keskellä Kakadun luonnonpuistoa.