Tutkiskelua

Kun pysähtyy hetkeksi, ehtii vaihteeksi katsoa sisäänpäin. Bussia nimittäin. Moni asia on muuttunut siitä, kun vajaa kaksi vuotta sitten (pika)remontoimme bussia asuttavaan kuntoon. Lapsia on syntynyt yksi lisää, mutta sänkyjä ei vieressä nukkujille tarvita enempää, ja niinpä päädyimme poistamaan vara(kerros)sängyn, kun se tuntui vain keräävän roinaa. Samalla lähti neljä istuinta ja kaksi pöytää, kun lapset kokoontuvat edelleen kirjoineen ja peleineen alakerran pöytien viereen. Nyt on lattiatilaa pienimmän kontata, vaikka jotenkin tuo tynnyrissä bussissa kasvanut on sen taidon oppinut kapeaa käytävääkin pitkin. Taas tuli huomattua, että vähempi on parempi, ja tämä avaruus on auttanut selkeyttämään myös pään sisustaa. Feng shui, vai miten se meni. Ja mikä parasta, ilman rautakauppaa monen sadan kilometrin säteellä, meidät on jälleen kerran haastettu luovuuteen ja kierrätykseen niin materiaalien kuin toteutuksenkin suhteen. Kaatopaikka on ollut aarreaittamme (jos ei omasta takaa ole löytynyt), ja niin meillä on vihdoin kierrätysmateriaaleista tehty portti rapuissa, kun siihen ei sopivan kokoista kaupasta valmiina löytynyt.

Viimeisen vuoden aikana olemme tottuneet vaihtuvien maisemien tuomiin virikkeisiin. Matkustaessa pitää aina olla skarppina: uusilla paikkakunnilla on löydettävä kaupat, kirjastot ja bussille parkkipaikka. Karttaa tutkitaan, paikallisia nähtävyyksiä etsitään, lapset vaativat vessa- ja ruokataukoja. Paikallaan ollessa ei tarvitse enää miettiä ajoreittejä kun ne ovat jo käyneet tutuiksi, ja nähtävyyksiinkin on tutustuttu (paitsi niihin, mihin ei sadekaudella ole pääsyä). Joten, on keksittävä virikkeitä mielen virkistykseksi. Meille Australian Open ja muut pienemmät tennisturnaukset ovat innostaneet uuteen harrastukseen: tämä perhe on nyt innostunut tenniksestä!

Kaikki minun tuntevat tietävät, että olen varsin mukavuudenhaluinen, enkä ehkä siksi ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut urheilusta (lue: kipeistä lihaksista ja hikoilemisesta). Mieluummin käperryn sohvan nurkkaan lukemaan hyvää kirjaa. Mutta jotain ihmeellistä nämä lapset saavat aikaan, ja heidän aito innostuksensa saa vanhankin liikkumaan 35 asteen helteessä. Kovin usein minulle tuntuu lankeavan pallopojan rooli, kun ei noviiseilla tenniksen pelaajilla vielä pysy pallo kentällä, mutta liikuntaa kai se on sekin.

Voittajia kaikki, kun yhdessä pelataan.

Isä ja poika taistelun tuoksinassa

Pallotyttö

Tekijä itse sisäisten muutosten keskellä

Ja pieninkin mahtuu liikkumaan