Me mennään bussilla!

Me mennään bussilla!

tiistai 9. helmikuuta 2016

Merkittäviä päiviä

Minun lapsuudessani syntymä- ja nimipäiviä juhlittiin lähes poikkeuksetta. Kaverit ja sukulaiset kokoontuivat kakkukaffelle, ja usein muistettiin naapureidenkin nimipäivää. Ainakin siinä oli hyvä syy istahtaa hetkeksi alas keskellä päivää, syödä herkkuja ja juoda kupillinen jos toinenkin pannukahvia.

Oman perheen kesken juhlittiin toisen nimen päivääkin - pientä juhlaa arjen keskellä! Jälkeenpäin ajateltuna se on vahvistanut sukujuurieni tuntemista: se sai minut aina kuvittelemaan isomummoni elämää, vaikka edes äitini ei ollut koskaan saanut tavata mummoaan. Suvussa kulkevat nimet pitävät elossa jo edesmenneet mummot, mummut, papat ja vaarit, vaikkei heitä olisi enää. Lapsillanikin on suomalaisia nimiä, jotka kertovat oman sukumme tarinaa tai merkittävää suomalaista historiaa. Jospa sillä verukkeella Kalevalakin tulisi tutuksi, kun pojalla on sieltä kumpuava nimi? Toisen nimi viittaa urheaan kuninkaalliseen, ja tyttöjen nimet kertovat isoäitien ja -tätien tarinaa.

Australiassa asuessa nimipäivien vietto on jäänyt, kun suomalaista kalenteria ei tule joka päivä seurattua. Osasyynä taitaa olla myös se, ettei täällä ole perhettä, jota kutsuisi näihin ihastuttaviin kissanristiäisiin. Syntymäpäivätkin vietämme yleensä keskenään, jollei sitten satu lasten kavereita tulemaan muutenkin kylään.

Jos viime vuonna juhlittiin 5-vuotiasta yhdellä Sydneyn upeimmista rannoista, tänä vuonna kuusi kynttilää puhallettiin Kakadun luonnonpuistossa. Kaikkea kaunista rakastava kuusivuotias toivoo joka kerta kynttilöitä puhaltaessaan omaa hevosta - mielellään useampaa, että siskotkin pääsisivät ratsastamaan. Ehkä joskus! Onneksi muitakin mielenkiinnon kohteita löytyy: vuodessa tytöstä on tullut vahva uimari ja taitava snorklaaja.

Vaikka ei auttaisi uimataitokaan näissä Kakadun luonnonpuiston krokotiilivesissä. Hiljattain vietettiin maailman suo- ja kosteikkoalueiden merkkipäivää: tällaisillekin tärkeille asioille on hyvä nimittää oma päivä - ainakin se antaa kotiopettajattarelle hengähdystauon, kun lapset tutustuvat muualla järjestettyihin aktiviteetteihin.

Hevoshaave elää tänäkin syntymäpäivänä.

Suoalueita lähtisimme mielellään tutkimaan tällaisella ilmatyynyaluksella. 3-vuotias oli vaikuttunut moottorin jylinästä.

Kansallispuiston erävahdiksikin voisi pyrkiä, jos mopo ei karkaa.

Sillä aikaa isi metsästää miljoonan dollarin barramundia ihan oikeissa kosteikoissa. Barramundit kiersivät tällä kertaa kaukaa, mutta krokotiilit näyttäytyivät.


Mamukala-suo


10 kommenttia:

  1. Ajatella, että teidän viisivuotias on jo vahva uimari! Onnea kovasti sinne maailman ääriin. Teidän elämäntapanne on kyllä inspiroiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena. Eipä meillä ennen bussielämää ollut mahdollisuutta uida harva se päivä. Vesipetoja ovat nyt kaikki!

      Poista
  2. Minäkin tykkään lukea teidän elämästänne! Se on hyvällä tavalla erilaista! On aina mielenkiintoista lukea erilaisista tavoista elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jujukas. Olen käynyt välillä kurkkimassa sinunkin lempipaikkojasi. :)

      Poista
  3. Onnea kuusivuotiaalle! Me ei olla koskaan juhlittu nimppareita, en edes muista / tiedä milloin ne on, mutta synttäreitä on aina vietetty, myös omia, isosti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja minä kun olen aina kuvitellut, että kaikki juhlivat nimipäiviä Suomessa. Taitaa olla minun vanhoilla kulmilla sitten vaan! Tai ehkä minä olen vanhempaa sukupolvea, ja tavat muuttuu? :D

      Poista
  4. Lämpimät onnittelut! Nimipäivänä onnitellaan, mutta syntymäpäiviä juhlitaan.

    VastaaPoista
  5. Meilläkin juhlittiin nimppareita, etunimiä tosin vain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Minä aloin jo epäillä, että nimipäivät oli pelkästään meidän kylän juttu.

      Poista