On kuin kesämökillä asuis, mutta kotitöitä riittää silti

Siitä nyt ei pääse mihinkään, että viiden (pienen) lapsen taloudessa riittää vanhemmille äidille aina jotain tekemistä, mutta enemmän tämä tuntuu kesämökillä puuhastelulta kuin jokapäiväisiltä arkirutiineilta, niin hyvässä kuin pahassakin. Tässä pientä listaa:

1) Vettä käytetään harkiten, koska se tulee säiliöistä. Likavesi pitää myös tyhjentää tankeista pois, ja koska vesipisteitä ja likakaivoja ei ole ihan aina lähettyvillä, vedenkulutusta tulee seurattua aika tarkkaan. Tiskatessa tulee käytettyä vähemmän vettä (ja enemmän tiskiainetta, iiks!), eikä enää tulisi mieleenkään huuhdella astioita juoksevan hanan alla.

 2) Ennen pesin pyykkiä joka päivä, parikin koneellista. Nyt pestään vain tarpeelliset, ja yleensä pidetään pyykkipäivä vain kerran viikossa.

3) Sähkönkulutus on vähentynyt: käytetään vain mitä aurinko kennojen kautta tuottaa. Meillä on katto täynnä kennoja, 1000w yhteensä, mutta silti se ylläpitää vain valot, tuulettimet, jääkaapin ja televisiot. Jos sataa useampana päivänä, ei katsota telkkaria. Sori lapset ja isi! Luetaanko kirjoja?

4) Koska sähköntuotanto on rajallista, meillä yleensä lakaistaan lattiat, ja imuroidaan vain kerran viikossa (sitä varten käynnistetään generaattori). Jos siivoamiseen ennen meni neljän makuuhuoneen talossa tunti (tai kaksi), nyt koko huusholli on siivottu puolessa tunnissa.

5) Koska meillä on vain sähköuuni joka vaatii generaattorin toimiakseen, meillä tuskin laitetaan uuniruokia. Lähes kaikki ruuanlaitto hoituu pienellä kaasuhellalla, joten pidetäänpä ruokalista yksinkertaisena! Yhden kattilan ihmeet kuten keitot ja wokkiruuat ovat äidin suosikkeja, isi keittää riisin ja curryn erikseen.

6) Pieneen tilaan mahtuu vähemmän tavaraa (lue: leluja), joten ainakin periaatteessa siivottavaa pitäisi olla vähemmän. Tavarat pitää laittaa paikoilleen ennen kuin lähdetään ajamaan, joten monen päivän lelu- tai tiskikasoja ei juuri ehdi kertyä.

7) Pihatöitä ei ole kun ei ole pihaakaan. Ja tästäkös ruohonleikkuuta inhoava isi on onnellinen!

8) Auton ja kodin kunnostus menee yhdessä paketissa. Silti tarvitaan tikapuita ja työkaluja, mutta ne mahtuvat onneksi "isin autotalliin" (kuten lapset sitä kutsuvat) bussin takaosaan.

Samojen pöytien ääressä piirretään ja kirjoitetaan...

...leikitään...

...ja syödään.

Ei kahta ilman kolmatta - onko sen AINA pakko mennä niin?

Jos tämä matkailu joskus näyttää liian ruusuiselta, tänään nähtiin vaihteeksi sitä kääntöpuolta. Aamulla ei bussi lähtenyt käyntiin, vaikka akuissa piti olla virtaa eikä niiden kanssa ole tähän asti ollut ongelmia. Autokorjaaja tuli apuun (NRMA-vakuutukseen kuuluu muutama ilmainen tiepalvelu), bussi starttasi taas, ja vikakin löytyi: yksi sulake oli palanut, eikä toinen akuista ladannut kunnolla. Päätettiin samalla vaihtaa kulunut jarrupala eturenkaasta ennen kuin lähdettiin mihinkään kauemmas, mutta koska Canberrasta ei löytynyt bussikorjaamoa, päätimme ajaa pienempään Goulburnin maaseutukaupunkiin, mistä korjaamo löytyi helposti ja oikea jarrupalakin oli heti saatavilla. 

Kahden korjausurakan jälkeen lähdimme hyvillä mielin ajamaan Sydneyä kohti, mutta eipä aikaakaan kun iso pamaus bussin takaa sai meidät pysähtymään tien laitaan. Ei siis kahta ilman kolmatta tälläkään kertaa, ja nyt siis puhjenneen renkaan muodossa. Onneksi isikuski ei ole vain taitava ajamaan bussia, mutta osaa vaihtaa sen jättiläisrenkaankin tienposkessa. 

Mechanica motors hoiti ripeästi jarrupalan vaihdon, ja vielä samana päivänä.

Sillä aikaa Goulburnin keskustassa pienimmällä oli aikaa pysähtyä haistamaan ruusuntuoksua...

...ja tytöt nauttivat kukkaloistosta.

Kukkaidylli vaihtui pian tienposkeen...

...kun rengas pamahti, mutta turvallisesti päästiin Sydneyyn asti.

Bussi korjaamoon sateisena päivänä

Ollaan nyt asuttu bussissa pari kuukautta ja kodiltahan se tuntuu, lapsillekin. Eilen kasseja pakatessa nurisivat ("eiookivaa"), että miksi täytyy mennä muualle yöksi... Mutta kun kerta Sydneyssä ollaan, korjautetaan bussin pakoputki kerralla kuntoon. Vanha kakstahti dieselkone savuttaa ylämäessä ihan liikaa, ja nyt johdetaan pakoputki yläilmoihin. Ei se tietenkään päästöjä vähennä, mutta näillä eväillä mennään, ja yritetään edes parantaa muiden autoilijoiden mukavuutta jos sattuvat meidän perässä ajamaan.
Viime yö oltiin anopin pienessä kerrostaloasunnossa karussa, ja vaikkei meidän bussikotikaan tilava ole (vaikka tilaIHME onkin), tuli sitä yläkertaa ikävä Australian Openia katsoessa, kun kaikki viisi villikkoa juoksi vuorotellen telkkarin ohi. Tahtoo kotiin ja pian!
Tähän samaan syssyyn saadaan murehtia, että riittääkö akuissa virtaa pitämään jääkaappi kylmänä, kun sataa kolmatta päivää putkeen eikä aurinkokennot lataa. Mutta tuleepahan sekin nyt testattua - muuten meillä onkin ollut aikast mukavat rantailmat viime viikkoina.

Ennen...

...pakoputki oli alhaalla.

 

Ja NYT...

...se puhaltaa tuhkat tuuleen!