Bussipysäkkinä The Entrance

Lapsena minulla oli upea mahdollisuus viettää aikaa niin rannikolla kuin sisä-Suomessakin: äidin sukulaisissa vietettiin monet kesät järvi-Suomessa, ja isän suvun kanssa mökkilomat suuntautuivat meren rantaan. Ja tulihan silloin uitua, saunan kanssa ja ilman, kaiken kesää!
Aikuisempana siihen vedessä pulikointiin tuli monen vuoden tauko, mutta nyt olen tainnut omien lasten myötä tulla lapseksi jälleen. Ja vaikka isot aallot mielettömän hienoilta näyttävätkin, olen ilmeisesti enemmän järvikansaa siinä mielessä, että minun "mummosammakko"-uimatyylini sopii paremmin tyyneen veteen kuin isoon surffiin. Onneksi isi tykkää fidziläisenä isoista aalloista, ja vie mielellään vanhinta tyttöä ratsastamaan aalloilla.

Mutta nytpä löytyi bussipysäkki, mistä on jokaiselle jotakin: The Entrance Sydneyn yläpuolella on portti Tuggerah-järven tyyniin vesiin, mutta löytyy täältä kunnon uimarantoja isompine aaltoineenkin. Jos ei heti uimapaikkoja päästykään katsastamaan kun myöhään iltapäivällä tänne vasta saavuttiin, niin piankos me pienen paikan muut parhaat kohteet löydettiin.

Lasten listoillahan pysähdyspaikka ei ole kohde eikä mikään jos sieltä ei löydy hyvää kiipeilypuuta. Se piti lapset touhussa sen aikaa kun laitettiin iltaruuat valmiiksi, ja syönnin päälle lähdettiin iltakävelylle The Entrancen keskustaan. Hyvien potkulautareittien varrelta löytyi kaikenlaista muutakin kivaa: lisää mainioita kiipeilymahdolisuuksia leikkipuistossa, suihkulähteitä, ja kymmenittäin pelikaaneja, joita saa ilmeisesti ruokkia joka päivä puoli neljän aikaan. Tarkat on ruoka-ajat linnuillakin nykyään... Mutta ihan paras löytö oli iso irtokarkkikauppa, mistä löytyi monenlaista (vaikkakin kallista) salmiakkia!

Saisinkohan minä jo näillä eväillä pyytää The Entrancen pitäjää Turun sisarkaupungiksi, niin paljon yhtäläisyyksiä kun tuntuu löytyvän (jokea lukuunottamatta). Katsokaa vaikka paikallista suihkulähdettä! Eikö siitä tulekin heti mieleen Alvar Gullichsenin suunnittelema Posankka?

Että oliko tuolle kiipeilytelineelle enää mitään tarvetta näin mahtavan kiipeilypuun vieressä?

Pelikaanit odottamassa seuraavan päivän ateriaa. Nyt taitaa olla lokinpojan vuoro.

Lissää kivaa

Posankan sukulaiset etelän lämmössä

Täältä karkkiparatiisista löytyi salmiakit ja Vihaiset Linnut.

Lentobongarit

Meille on ihan vahingossa löytynyt uusi harrastus, lentokoneiden bongaus. Periaate on ihan sama kuin lintubongauksessa: istutaan ja odotetaan kiikareiden ja/tai kameran kanssa paikassa, joissa kiinnostuksen kohteita on parhaiten havaittavissa. Lentokoneet taitavat sopia paremmin meidän perheen bongauskohteeksi, sillä ne eivät pelästy kovastakaan metelistä ja lennä pois, mutta toisaalta varsinkin koneen nousuhetkestä on välillä vaikea napata kuvaa, kun ne liikkuvat turhankin kovalla vauhdilla meidän 5-, 6- ja 7-vuotiaiden amatöörivalokuvaajien mielestä.

Äidin ja tyttöjen mielestä mielenkiintoisinta bongauksessa on koneiden eri värit ja kuviot, ja tunnistusprosessin jälkeen otetaan tietysti selvää siitä, että mistä kaukaa nämä eksoottiset lentäjät ovat tänne Australiaan tulleet. Logosuosikkeja ovat tähän asti ainakin Singapore Airlines, Thai Airways, Korean Air ja tietysti Qantas. Googlatkaa vaikka, hienoja on! Malaysia Airlines on listan peräpäässä viime vuoden onnettomuuksien takia. Isiä kiinnostaa enemmän koneen malli, koko ja tehokkuus (blaah), joten aika lailla kaikki bongaukseen liittyvä tulee katettua perheen voimin. Ja mikä parasta, tämä harrastus kattaa kotiopetuksessa useampia oppiaineita: maantiede, matematiikka, fysiikka, englanninkieli, kuvaamataito, teknologia.

Sydney on koneen bongaukseen ihan huippupaikka: yli 300 000 lentokonetta kulkee kentän läpi vuosittain, ja koneita lentää tänne melkein joka maailmankolkasta. Finnair ei tänne lennä, joten se meidän on pitänyt oppia tunnistamaan netistä. Lentokenttä sijaitsee Sydneyssä hyvin keskeisellä paikalla, ja meidän suosikkipaikkoja havainnointiin ovat ainakin Kyeemagh, Kurnell, Brighton-le-sands ja Airport Drive.

Usein bongauksen ohessa tulee touhuttua muutakin, kuten talonrakennusta merenneidoille.

Virgin Australia

Air New Zealand

Konevoimaa

Koneita niin vedessä kuin ilmassakin - minkä lentoyhtiön logo näkyy taustalla?

Vuohen vuotta ja helmikuuta

Kaiken hiljaiselon jälkeen muutama kuva monikulttuurisesta Sydneystä. Se on upea kaupunki, vaikka minun rakkaussuhteeni siihen onkin ollut hitaastilämpeävää sorttia. Vaan hurmaa se tällaisen maalaistytönkin lopulta! Ja sanojahan tässä ei enää paljon tarvita, kuvat kertovat tunnetusti niin paljon enemmän.

On käyty Sydneyn kuuluisia rantoja:

Bondi

Cronulla

ja Brighton-le-sands. Ihailtu hiekkataidetta, muiden...

...ja tehty meidän.

Käyty juna-ajelulla cityssä ihan huvikseen,

ja ihailtu Sydneyn satamaa korkealta ja kaukaa.

Iloittu China Townin väriloistosta,

ja toivotettu hyvää vuohen vuotta lohikäärmeille ja muille.

Puistoiltu paikassa Marrickville.

Lähiöelämää bussissa

Minä en ole koskaan sopeutunut hyvin kerrostaloelämään, vaan olen aina kaivannut enemmän tilaa ja mielellään omaa pihaa. Nyt bussissa asuessa meillä on aina vaihtuva piha eikä se koskaan ole meidän oma, lainaa vaan! Ja lainaa tämä kaikki on monelle muullekin, ja slogan "Freedom of choice. Camping since 1788" näkyy yhä useammassa (matkailu) autossa, vaikkei monet aussit haluakaan tunnustaa että kaikki tulokkaat/uudisasukkaat leiriytyivät jonkun muun mailla, ja koko moderni Australia on rakennettu lainatulle tai luvatta omitulle maalle. Tätä "vapautta" mekin nyt kiitollisena hyödynnetään.
Olosuhteiden pakosta ollaan vietetty enemmän aikaa Sydneyn lähiössä kuin minä olisin toivonut, mutta hienoja juttuja täältäkin löytyy jos silmänsä avaa, ja varsinkin jos kuuntelee lasten näkemyksiä. Pikkutalot (meidän perheen sana leikkikentille),  kirjastot, rakennustyömaa, vehreät siirtolapuutarhat ja jopa lentokentän läheisyys ovat ilahduttaneet niin pientä kuin isoakin Sydneyn lähiöissä viime aikoina.

Siirtolapuutarhan taroja

Riverwoodin leikkikentällä

Kyeemagh'n venesatama ja taustalla Sydneyn lentokenttä