Sika - ja muita lemmikkejä

Kun päätimme tulla töihin Kakadun luonnonpuistoon, jouduimme vaikean päätöksen eteen: mitä tapahtuu koiralle? Koiria - tai muitakaan lemmikkieläimiä - ei saa tuoda luonnonpuiston alueelle ilman erityislupaa, ja tälle työpaikalle ei ollenkaan. No, Jiniballe löytyi aivan mahtava hoitopaikka ystävän luota Borroloolasta, mutta ikävä on rakasta ystävää, erityisesti lapsilla. Eikä silloin lähtöhetkeä ainakaan helpottanut, että dingopuoli koiramme ulvoi meidän ajaessa bussilla pois Borroloolasta... Bussielämä lemmikin kanssa on monimutkaisempaa kuin bussielämä lasten kanssa.

Lemmikki-ikävää täytetään bongailemalla liskoja, lintuja ja käärmeitä. Tarkkasilmäinen 7-vuotiaamme havaitsi ensimmäisenä uteliaan oliivipytonin työpaikan joulujuhlassa, ja on osoittanut puiden oksilta meille muille niin punasiipiset papukaijat kuin haukkuvat pöllötkin. Paljon meiltä muilta koheltajilta menisi ohi, jos ei joukossa olisi hiljaista tarkkailijaa. Dingoja sentään näemme harva se päivä, niiden kohtaamiselta ei täällä voi välttyä.

Mutta lapset, niin kuin äitikin, kaipaavat vaihtelua, joten pyhien välipäivien kunniaksi kävin eilen lasten kanssa pikku ajelulla 150 kilometrin päässä, luonnonpuiston ulkopuolella lieventämässä lemmikinkaipuuta. Corroboree Park pubi/huoltoasema tarjoaa kulkijoille mahdollisuuden tutustua melko tavallisiin farmieläimiin sekä vähän harvinaisempiin villieläimiin niin kuin kuvista näkyy.

Tadaa! Söpö äitipossu ja herra SIKA omassa laiskuudessaan

Kuuman kosteana kesäpäivänä kunnon mutakylpy tekisi hyvää itse kullekin säädylle.

Fred the Freshien (makeanveden krokotiili) mielestä tämä kaikki on aika huvittavaa...

...ja hän näyttääkin suosivan aurinkokylpyjä mutalammikoiden sijaan. Edes kilpikonnakaverit eivät saaneet Frediä pulahtamaan veteen.

Brutus the Saltie (suolaisen veden krokotiili) sen sijaan puhalteli kuplia pinnan alla nousten pintaan vain hetkeksi. Brutuksen aitauksen vieressä lihotettiin myös muutamaa vesipuhvelia - krokotiilin ruuaksi tai muuten vaan.

Onneksi Brutuksen aitausta ympäröi korkea aita, vaikka ei se meidän neljävuotiasta haitannut: hetkeä kuvanoton jälkeen hän kiikkui jo aidan reunalla. 

Muuten joulunaika on mennyt polkuautoillen - äitikin innostui - ja jonkun verran on myös ajeltu ympäriinsä ilmastoimattomalla Dianalla (pikkubussilla). Pian siihen kuumaan tuuleenkin tottuu! 

Isommat ovat kyydinneet pienempiä...

...kaikki ovat saaneet vuoronsa...

...ja innokkaimmat ovat jopa juosseet polkuauton perässä. Joulu, joulu tullut on!

Meillä näyttää siis mukavan vehreältä, mutta muualla Pohjois-Territoriossa tulvii, eikä onnettomuuksilta ole vältytty. Satoja ihmisiä on evakuoitu, kun runsaiden sateiden paisuttamat joet tulvivat yhteisöihin. Krokotiilit laajentavat reviirejään, ja ennen turvalliseksi luokitelleet luonnonlähteet on taas suljettu uimareilta. Vain uima-altaat tarjoavat nyt helpotusta kuumuudelta - joten kuivaa kautta (touko-, kesäkuuta) odotellessa...

Minne katosi päivät..

Minne katosi päivät? Joulunalla niitä olisi voinut tarvita ylimääräisiäkin. Minne katosi päivät, lapsuudenjouluista äitiyteen?

Piparkakkutaikinaa maistaessa ja suomalaisia jouluvirsiä kuunnellessa ehti hetken ikävöimään joulua Suomen pimeyteen, mutta monsuunisateet ja lasten ilakointi uima-altaalla saivat ajatukset palaamaan tähän hetkeen. 

Ja nyt olen tullut jo siihen ikään, että rosollikin maistuu! Ja piti sitä possunpaistin kaveriksi tehdä tänäkin jouluna. Huomenna glögimausteet tarvitaan ei-niin-perinteisiin jouluruokiin: mies tekee mausteisen curryn joulupäivää piristämään. Tässä pimenevässä illassa haistelen, maistelen inkivääriä, kanelia, tähtianista ja kuuntelen lasten rauhallista joulu-unta.

Syntymä-, itsenäisyys- ja pikkujoulujuhlaa

Jos ei ulkosuomalainen muuten muistaisi kotimaansa itsenäisyyspäivää, yksi lapsista ajoitti onneksi syntymänsä samalle päivälle. Tämä itsenäisyyspäivän vauvamme täytti eilen kolme: sitä ennen hän oli "kaksi, ja nyt niin niin iso, että voin ajaa isosiskon polkupyörällä". Itsenäisyyttä tuo äidin poika kasvattaa nyt muutenkin - silmät tarkkana pitää seurata pienen pyöräilijän reittiä, joka on useammin pois kuin kohti. Meinaa, ettei tarvitse äitiä enää koko ajan, ja joskus isikin kelpaa jo kaveriksi. Synttärikakkukin olisi pitänyt saada tehdä "ite".

Kakun koristeluun hän sai osallistuakin, järjestämällä mangonsiivuja ja kirsikanpuolikkaita juustokakun päälle, ne kun ovat nyt parhaimmillaan ja tuoreita. Itsenäisyyspäiväkynttilät sen sijaan jää meillä aina polttamatta, mutta tähtisadetikut laitettiin ensin kakun päälle, ja auringon laskettua muutenkin säihkymään.

Viikonloppu oli muutenkin yhtä juhlaa, kun Jabirun lasten pikkujoulujuhla ajoittui lauantaille. Täällä joulupukki ei pääse porojen ja kelkan kanssa perille, joten paloauto oli valjastettu pukin kulkuneuvoksi, ja lämpimän nutun sijaan pukki oli pukeutunut punaiseen havaijipaitaan. Maassa maan tavalla, ja pukeutuminen lämpötilan mukaan! Pikkujoulua juhlittiin onneksi uima-altaalla, joten lapset pysyivät kuumuudesta huolimatta viileinä vesiliukumäissä ja vedessä. Viikonlopun lastenjuhlat vetivät sen verran äidistä mehut pois, että paluu arkeen tuntuu pelkältä juhlalta!

Häikäiseekö sankaria tähtisade, aurinko vai vallan loistava tulevaisuus?

Jabirun krokotiilitontut - vai pellet? Ryhmäkuvan ottaminen on tavallisen hankalaa.

Näin se joulupukki saapuu tropiikkiin. Pienen pojan mukaan lahjoja ei tuo joulupukki, vaan "paloautosetä".

No onpas tullut kesä nyt talven keskelle...

Eikä taida meille tulla tämän ihmeellisempää kuusta tänä(kään) jouluna. Kierrätysaskartelua.